Ylioppilastutkintolautakunta (YTL) on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto, joka vastaa ylioppilastutkinnon johtamisesta, järjestämisestä ja toimeenpanosta sekä tutkinnon hallinnosta. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimittää ylioppilastutkintolautakunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lautakunnalla on oikeus ottaa apujäseniä. Ylioppilastutkinnon hallinnosta ja teknisestä toimeenpanosta vastaa ylioppilastutkintolautakunnan kanslia. Tällä hetkellä lautakunnassa on noin 40 jäsentä ja noin 350 apujäsentä. Kansliassa työskentelee noin 30 virkamiestä.
Ylioppilastutkintoa kehitetään määrätietoisesti. Tutkinnosta on tullut lukion päättötutkinto, joka mittaa lukiossa saavutettuja tietoja, taitoja ja kypsyyttä. Samalla se on tärkeä lukio-opetuksen arviointiväline. Tutkinto antaa yleisen korkeakoulukelpoisuuden ja tutkinnon merkitys yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa on nykyään jälleen lisääntymässä.
Tutkinnon kokeita kehitetään rinnakkain lukion opetussuunnitelmien kanssa jatkuvasti. Tällä hetkellä päähuomio on arvosanojen vertailukelpoisuuden parantamisessa, äidinkielen kokeen uudistamisessa sekä tutkinnon asteittaisessa sähköistämisessä.
Ylioppilastutkinnosta säädetään lukiolain 18 § (766/2004), ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetussa laissa (672/2005) sekä ylioppilastutkinnosta annetussa asetuksessa (915/2005).[1]
Ylioppilastutkinto[]
Lukiokoulutuksen päätteeksi pannaan toimeen ylioppilastutkinto. Tutkinnon avulla selvitetään, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Ylioppilastutkinto on toisen asteen tutkinto[2]. Tutkintoon sisältyy äidinkielessä ja kirjallisuudessa, toisessa kotimaisessa kielessä, vieraissa kielissä, matematiikassa ja reaaliaineissa järjestettäviä kokeita. Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään neljä koetta. Tutkintoon osallistuvan on suoritettava äidinkielessä ja kirjallisuudessa järjestettävä koe sekä valintansa mukaan kolme koetta ryhmästä, johon kuuluvat toisessa kotimaisessa kielessä, yhdessä vieraassa kielessä, matematiikassa ja reaaliaineissa järjestettävä koe. Näiden kokeiden lisäksi tutkintoon osallistuva voi suorittaa yhden tai useamman ylimääräisen kokeen.
Ylioppilastutkinnon suorittaminen tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin.
Sähköinen ylioppilastutkinto[]
Suomen Kuvalehti 19/2015: [3][4]
Sähköisen ylioppilastutkinnon syntysanat kirjattiin 2011 Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan. Taustalla oli selvitys, jonka mukaan suomalaiset koulut ovat jääneet kansainvälisessä kehityksessä jälkeen. Ihmiset elävät tietotekniikan ympäröiminä, mutta kouluissa laitteita käytetään vähemmän kuin monissa muissa länsimaissa.
Yhtenä kehityksen tulppana pidettiin ylioppilaskoetta, joka tehtiin yhä lyijykynällä ruutupaperille. Se ei kannustanut lukioita käyttämään sähköisiä oppimisvälineitä.
Sähköinen ylioppilaskirjoitus oli opetusalan mahtihanke, jonka nimeksi tuli Digabi. Se maksaisi kunnille kymmenen miljoonaa euroa. Raha olisi investointi tulevaisuuteen.
Opetusministeri Krista Kiuru summasi odotukset vuonna 2013 ministeriön tiedotteessa: ”Koulutusjärjestelmämme erinomainen maine yhdistettynä pelialan ja muun ICT:n osaamiseen tarjoaa erinomaisen laukaisualustan globaaleillekin markkinoille suuntautuville yrityksille.”
Opetusministeriö osoitti 2013 yo-kirjoituksen uudistukseen 11,5 miljoonaa euroa. Hankkeen toteuttajaksi määrättiin ylioppilastutkintolautakunta eli YTL.
Digabi[]
Digabi on ylioppilastutkintolautakunnan sähköistämisprojekti. Päämääränä on siirtää ylioppilaskokeet täysin sähköisiksi asteittain vuoteen 2019 mennessä.[5]
Abitti[]
Abitti on ylioppilastutkintolautakunnan kurssikoejärjestelmä. Abitti valmistaa opiskelijat, lukiot ja YTL:n sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.[6]
Lähteet ja viitteet[]
- ↑ Ylioppilastutkinto Suomessa - Yleistä ylioppilastutkinto.fi. Viitattu 16.5.2015.
- ↑ Ylioppilastutkinto fi.wikipedia.org. Viitattu 12.5.2015.
- ↑ Vehkaoja, Mikael: Nämä viisi riviä koodia - ja koulun ylioppilaskirjoitukset on tuhottu suomenkuvalehti.fi. 8.5.2015. Viitattu 8.5.2015.
- ↑ Vehkaoja, Mikael: Improbatur. Suomen Kuvalehti, 2015, nro 19, s. 20–25. Otavamedia.
- ↑ Digabi - Virtaa ylioppilastutkintoon Viitattu 12.5.2015.
- ↑ Abitti - Kohti sähköistä ylioppilaskoetta Viitattu 12.5.2015.